Kahden kalliosaaren jälkeen siirryimme kesälomalla aivan erilaisiin tunnelmiin, nimittäin vähän fiinimpään Havsviddenin satamaan Ahvenanmaan pohjoispuolella. Kaarroimme mestoille kuuden aikoihin illalla, emmekä tietenkään olleet varanneet mitään paikkaa etukäteen. Huskyn kokoiselle veneelle löytyy yleensä aina paikka, joten päätimme luottaa tälläkin kertaa siihen, että matalasta päästä löytyy tilaa. Eikä suotta, niin löytyikin! Isommalla veneellä taitaa olla fiksuinta varata paikka, ainakin jos tarvitsee syvempää vettä.
Merikortissa Havsviddenin tulossa on mukavasti kiviä, mutta rantakallioilta näkyvät linjataulut ohjaavat hyvin syvässä vedessä suoraan satama-altaaseen. Kiinnitimme paatin ja kipaisin ylös hotellille maksamaan satamamaksua. Elokuun puolella se oli 40 euroa. Koko päivän kuumassa auringossa hionneena oli musiikkia korville, että uima-allasrakennuksen käyttö kuului satamamaksuun samoin kuin rannassa oleva pieni sauna, jota sai itse lämmittää. Saunat löytyivät myös allasrakennuksesta, joten me lämmittelimme tällä kertaa siellä.
Linjataulut näkyvät hyvin rantakallioilta.
Satama-allas oli suojaisa ja vene ei keikkunut yölläkään.
Havsvidden sijaitsee todella kauniiden kallioiden ympäröiminä.
Bling blingiä – korvakorut korviin!
Tämä oli kesäreissumme ainut osuus, jossa oli mahdollisuus vähän koreilla. Olihan se laitettava mekko päälle ja korvikset korviin! Saimme vielä pöydän ravintolan terassilta, kun menimme vähän myöhemmin. Koirat saivat tulla mukaan terdelle istuksimaan.
Ruoka oli hyvää, etenkin minun alkupalani. Nam! Jos emme olisi mahtuneet ravintolaan, olisi safkan saanut myös mukaan veneelle.
Tyytyväisinä kipsuttelimme takaisin veneelle ja aika pian simahdimme nukkumaan.
Luontopolku ja poolhouse
Aamulla lähdimme kiertämään kartalle merkityt luontopolut. Ihmettelimme miksi polut oli niin huonosti merkittyjä, mutta sitten vilkaisin taaksepäin. Kylttejä oli niin pirusti, että ei voisi mennä harhaan. Kiersimme polkua väärään suuntaan, mikä tietenkin toi vähän löytämisen riemua, kun pienen harhailun jälkeen löysimme takaisin polulle. Rannassa oleva kalliopolku oli niin hyvin merkitty, että sitä ei pystyisi hukkaamaan, kiersi mihin suuntaan tahansa.
Luontopoluista rannan kalliopolku kiersi aivan upeissa maisemissa. Moni oli löytänyt rantakallioiden välistä oman suojaisan aamupaikkansa ja privaatimman uimarantansa.
Lenkin jälkeen oli mukava hetki siirtyä saunalle ja uima-altaalle ennen lähtöä eteenpäin. Veneilijän näkökulmasta suihkuja oli yllättävän vähän ja pukkarikin tosi pieni, mutta sinne mahtui ainakin nyt aivan hyvin. Tämä johtuu varmaan siitä, että valtaosin paikalla on mökki- ja hotellivieraita, jotka peseytyvät sitten majapaikassaan.
Ilmeisesti porukka vielä heräili, sillä altaalla ei ollut mitenkään tungosta. Ehdimme leikkiä nyt vesitiiviillä puhelimella (jee, ne kuoret tosiaan toimivat) ja ottaa sukelluskuvia. Huomasimme altaan reunalle ilmestyvän lapsikatraan ja pistimme äkkiä puhelimen pois. Hups, jäimme kiinni noloina aikuisina, jotka ottavat uintiselfieitä! Siirryimme lämpimälle porealtaalle ja tässä vaiheessa puhelimeen linssille oli kertynyt kondenssivettä, joten ei tarvinnut paljon kuvailla. Vesi oli ihanaa… Siinä tajusin porealtaan suosion. Istua lämpimässä vedessä ihailemassa merimaisemaa, tätä voisi tehdä pitkälle syksyyn!
Porealtaan lisäksi terdellä on hyvin tilaa istua ja nauttia päivästä. Allasbaari viihdytti janoisia tyyppejä.
No onhan tämä nyt ihan jees!
Uima-altaassa mahtui ottamaan useamman vedon.
Uskomaton kuvakollaasi vesitiiviillä puhelimella!
Glada Laxenin herkkuruoka ja aivan paras veneparkki
”Är ni hungriga?”, huutelee satamasta mies, joka ottaa veneet vastaan. Ehdimme katsella sillä silmällä satamapaikkoja vain hetken, kun meitä jo ohjattiin oikeaan paikkaan. Satamamestari hoiti kyllä sisääntulevien veneiden liikennettä niin hyvin ja varmoin ottein, että on taatusti ansainnut Saariston satamissakin annetut pisteet ja papukaijamerkit. Ja sitten kun meidät viittoiltiin ajamaan venevajaan, olimme ihan että ei ole totta! En ole koskaan aikaisemmin ajanut venevajaan ja tämä olikin sieltä isoimmasta päästä. WAU!
Ruokaa saisi vasta tunnin päästä, mutta totta puhuen olimme aivan tyytyväisiä hetken oleiluun varjoisassa venevajassa ja ehtisimme ulkoiluttaa koiratkin.
Sompa ja Pipo katselevat tarkkaavaisina satamapaikkaa.
Jestas mikä paikka! Jaakko oli innoissaan venevajasta ja unelmoi sellaisesta kotiin. Harmi vaan, ettei rakennusvirasto taida olla yhtä innoissaan ja jakaa lupia venevajoille.
Ihanaa syödä jotain raikasta! Pikkelöityjä kauden kasviksia lautasella. Jaakon alkupalalammas hipoi täydellisyyttä.
Ja tässä niitä on! Annos aivan parhaita ahvenfileitä! Jälkiruoaksi söimme vielä Ålands pankakorit.
En yhtään ihmettele miksi Glada Laxenia kehutaan niin paljon. Palvelu on veneiden vastaanottamisesta lähtien aivan erinomaista ja ruoan maku ei jää yhtään jälkeen. Näitä aterioita muistelemme taatusti, kun ensi vuoden venereissukohteita pohditaan!
Saaristoreissussa aiemmin:
Högland ja Nestor’s Back Pocket
SEURAA SAARIELÄMÄÄ:
Jaa facebookissa