Lähdimme kahden veneen eskaaderilla valloittamaan Saaristomerta. Aikaa on puolitoista viikkoa ja pöröttelemme sinne, mihin kulloinkin huvittaa ja keliä riittää. Jälkimmäinen meinasi muodostua ongelmaksi, sillä tuntui siltä, että keliä ei nimenomaan riitä edes sen vertaa, että viitsii irrottaa köydet kotoa. Lähtöpäivänä ajatuksissa välähti jopa Tallinnaan lähtöä, sillä siellä suunnalla taivas oli houkuttelevan sininen. Sen sijaan otimme suunnan kohti Hankoa, jossa tapasimme eskaaderiimme liittyvät Sallan ja Makun. Heillä on paattina Zodiac Pro 650, joten avoveneilijöinä he lähtivät vielä meitä aikaisemmin liikkeelle välttääkseen sadepilvet. Mekin pääsimme matkaan kahdeksalta aamulla. Tai no… palasimme tietenkin takaisin yhden kerran, kun unohtui pakata koirien liivit, pyyhkeet ja kamerajalusta.
Kun on ajanut Espoosta Bärosundiin, jossa pysähdyttiin hakemaan aamukahvit, saa lepäillä Bärösundista Hankoon!
MAISEMA TODELLA VAIHTUU!
Olemme molemmat Jaakon kanssa kiertäneet saaristoa lähinnä purjeveneellä. Moottoriveneellä eteneminen on välillä niin ripeää, että matkareittien suunnittelu vaatii ihan toisenlaista ajattelutapaa. Purjeveneilijänä tuntuu ihan oudolta, että voi hurauttaa suoraan Hankoon ja olla siellä puolen päivän jälkeen. Sitten vielä siitä pudotella Öröön ja silti on järkevään aikaan perillä. Tai kun yhden päivän reitiksi pohditaan, että ajetaan Öröstä Nötöseen tankkaamaan, haetaan Aspöstä kalaa ja mennään sitten Jurmoon yöksi, niin tuntuu siltä kuin olisi pakko vähän vastustella. Voiko noin tosiaan tehdä, ehtiikö? Kyllä vaan ehtii. Sen toisen ison eron purjeveneilyyn huomaa sitten tankilla…
ÖRÖ
Meille Örö oli uusi tuttavuus, Salla ja Maku olivat käyneet siellä jo edellisenä vuonna. Saarihan on aikaisemmin ollut armeijan käytössä ja avautunut yleisölle 2015. Me olimme varanneet majoituksen paritaloista, joissa oli tilavat makuuhuoneet ja olohuone. Ensimmäisenä iltana ehdimme lähinnä asettua taloksi, tehdä ruokaa ja syödä jälkiruoat kasarmin ravintolassa. Olimme Jaakon kanssa aika poikki, sillä olin pystyttänyt peura-aitoja vielä edellisenä yönä puolen yön aikaan ja tavaratkin oli silloin vielä pakkaamatta. Salla ja Maku sen sijaan ovat aika ripeitä ihan noin muutenkin ja ensimmäisenä aamuna heräsinkin aamupalalle siinä vaiheessa, kun Salla palaili 10 kilometrin juoksulenkiltä Sompan kanssa. Ja silloin kello oli siis yhdeksän aamulla. Myös Maku oli jo juossut oman aamulenkkinsä. Että sellaista reippautta!
Örön kaupalta saa peruselintarvikkeet. Se toimii myös infona, josta lähtee liikkeelle saaren esittely-kierrokset ja hoidetaan majapaikkojen luovutus.
Örön ravintola sijaitsee vanhassa kasarmitalossa. Sisältä se on valoisa ja viehättävä, eikä ulkokuoressakaan vikaa ole!
Örön rakennukset ovat kaikki hienossa kunnossa. Hotelli sijaitsee kaupan ja ravintolan vieressä.
Hotellikin on kauniisti remontoitu. Valkoisilla käytävillä oli mielenkiintoisia kuvia sotilaskäytön ajoilta.
LEIJALAUTAILUA
Aamun juoksulenkillä Salla bongasi saaren länsipuolella vaahtopäitä, mistä Jaakko innostui. Kite-kamat oli raahattu mukaan, joten tässä olisi oiva tilaisuus suorittaa kite-rasti! Koko läntinen ranta on hiekkaa tai kiveä, josta leija on helppo nostaa ylös. Veteen meno on vähän ilkeä kivikon vuoksi, mutta sinne se Jaakko paineli leijan kanssa!
PYÖRÄLLÄ SAAREN KIERTOON
Vuokrasimme pyörät kaupalta ja polkaisimme matkaan. Kiertelimme polkuja pyörillä ja pysähdyimme tutkimaan paikkoja aina kun mielenkiintoisia katseltavaa tuli vastaan. Niitä tuli, sekä paikkoja että maisemia!
Seikkailimme pyörillä pitkin polkuja. Suosittelen kovasti!
Osa Örön teistä ja poluista on päällystetty mukulakivillä ensimmäisten vuosien aikana kun Örötä piti yllä venäläiset.
Örössä hienoa on korkeuserot. Löytyy näköaloja merelle ja toisaalta myös pitkiä rantoja.
Jaakko, Maku ja Salla ihailevat maisemaa Bengtsärin majakalle päin.
Bengtsärin majakka siintää horisontissa.
Kappale Örön rantaa.
Sotilaskäyttö näkyy saarella ”aika” selkeästi monessa paikassa!
Örön suurimman Obuhov-tykin ammus painaa 470kg. Selvisi myös totuus ”Lähtee kuin tykinsuusta”-sananlaskun takana. Ammus matkaa 900 metriä sekunnissa!
Tykkejä varten on varaputkia. Tämä putki on Ranskassa romutetusta sotalaivasta. Ranska lahjoitti yhteensä 12 putkea Suomelle ennen talvisotaa. Ne kuljetettiin Suomeen viljalastin alle piilotettuina ja kaksi putkea päätyi Öröön.
Örössä ylämaankarja ja lampaat huoltavat maisemaa syömällä heinikkoa. Karjalle on aitauksensa, jonka läpi luontopolut menevät (ne voi myös kiertää). Ja siellä nämä otsatukkanaudat sitten odottivat meitä, suoraan polulla. He katsoivat meitä, me katsoimme heitä. Mietimme siinä, että sonneja on enemmän, ne ovat isompia ja niillä on sarvet. Arvoimme juuri, että pitäisikö vain kääntyä takaisin vai mitä tehdään, kun Maku sanoi jotain kovemmalla äänellä ja otsatukkikset siirtyivät ravilla puskiin tsekkailemaan meitä. Uskalsin ihan hetkeksi pysähtyä ja räpsäistä pari kuvaa. Sitten viiletimme eteenpäin!
ÖRÖN PARHAAT RUOAT
Kävimme Örössä syömässä rannan kahvilassa kaksi kertaa, hotellilla kerran koko illallisen, yhden kerran jälkiruoat ja kaksi kertaa aamupalat. Maistelimme toistemme ruokia ja tällä kokemuksella valitsimme omat suosikkimme. Rannassa kannattaa ehdottomasti syödä lohikeittoa. Se on tajuttoman hyvää! Myönnän, että emme oikein syöneet siellä muuta, koska kaikki halusivat vain lohikeittoa. Lisäksi keitto oli ainakin pääkaupunkilaisen silmissä edullinen, se maksoi vain 7,5e.
Ravintolan puolella valitsimme alkupaloista vahvimmaksi suoritukseksi Lohta kolmella tavalla. Siinä Jaakon lautaselta yritettiin kilvan ryöstää lohirullaa, se oli taivaallista! Pääruokalajeista voiton vei täydellinen yllätys. Nimittäin punajuuripasta! Pöydässä oli päivän kalaa, karitsaa ja lohta kanttarellikastikkeella. Kelpo esityksiä kaikki (kanttiskastike jäi nyt hännille), mutta punajuuripasta oli täysin yli odotusten. Punajuuret oli maukkaita, kastike pehmeää ja sitä oli tarpeeksi, pastat al dente. Ensi kerralla tilaan tätä. Jälkiruoan kruunasi chilisuklaakakku, joka niin ikään oli yksimielisesti parhaan makuinen jälkiruoka raadin mielestä. Suklaakakku on usein ihan ok ja harvoin superhyvää. Nyt se oli superhyvää. Suklaata oli tarpeeksi, kakku oli pehmeää, muttei valunut ja siinä oli makua, sekä suklaata että chiliä.
Savulohikeitto! Kuva ei ole maailman paras, mutta keitto on!!
Söimme aamupalan molempina aamuina ravintolassa. Haudutettu kaurapuuro oli tajuttoman hyvää. Muutenkin valikoima oli hyvä ja maittava.
Ravintola on sisältä kauniisti sisustettu. Vanhoja valokuvia on esillä seinillä.
Örön oma olut oli kuulemma erittäin hyvää. Meidän porukalle maistui paremmin tämä kuvan olut.
Örö kohteli meitä todella hyvin ja tulemme varmasti uudestaan. Ravintola ja hotelli ovat auki vielä syksylläkin, joten aloimme heti miettiä syysreissua punajuuripasta mielessä. Vahva reissun aloitus!
SEURAA SAARIELÄMÄÄ:
Jaa facebookissa