Aina kun mietin, kuinka rasittavia lokit ovat, muistuu mieleeni yhden naapurimme huudahdus alkukeväästä, kun kirjoitin jonnekin, että periaatteessahan ne lokin poikaset ovat ihan söpöjä… ”Olette henkisesti jo hävinneet.” No, todellakin. Nyt olemme myös nimenneet lokinpoikaset. Tämä meidän rannassa syntynyt yksinäinen poikanen, jonka äiti-lokki on aivan päästään sekaisin hyökkäysten kanssa, sai nimekseen Rantapallo. Se oli höyhenissään suloisen pyöreä. Pikkusaareen syntyi tänä vuonna vain kolme lokinpoikasta, jotka hengailevat aina keskenään. Tupu, Hupu ja Lupu. Ne ovat kehityksessä paljon Rantapalloa edellä ja jossain vaiheessa olin melkein varma, että höyrypäinen lokkiäiti on adoptoinut tiiran munan pesäänsä, niin pieni se oli.
Tänään ajoimme kotiin veneellä ja Rantapallo hengaili laiturilla. Kolmikko Tupu, Hupu ja Lupu olivat ensimmäistä kertaa poissa saaresta, rannalla meidän puolella ja hengailivat vieläpä Rantapallon kotinaan pitämän soutuveneen vieressä. Nämä kolme eivät ikinä ota Rantapalloa mukaan leikkeihinsä. Rantapallo siirtyi rauhallisesti veteen ja ui omalle kotinurkalleen kalliolle tarkastelemaan meitä. Sen sijaan koviskolmikko sai jalat alleen, kun pelottavat kaksijalkaiset lähestyivät, ja uivat vikkelästi pikkusaareen. Olimme salaa hieman ylpeitä pikku Rantapallon rohkeudesta. (Voi luoja, kaupunkilaiset!!!)
