Lähdettiin ajamaan busterilla kotiin päin upeassa auringonpaisteessa ja navakassa tuulessa. Avovesi vain leviää, mutta merille ei täältä vielä ole mitään mahdollisuutta päästä. Eikä kyllä oikealle satamapaikallekaan. Ajeltiin vähän avoveden reunoja ja ekaa kertaa pystyttiin nostamaan vähän nopeuksia. Nautiskelin auringosta ja annoin silmän levätä maisemissa.
”Mikä tuolla jään reunalla on? Ihan kuin siellä olisi vene.”
”No niinpä onkin.”
”Mmmm, hetkinen… Se on muuten meidän vene. Ja siinä ei ole pohjakorkki kiinni.”
Voi morjens. Kysyin eilen Jaakolta, että onhan pikkuvene köydellä kiinni, vaikka onkin hinattu korkealle maihin. Kyllähän sen piti olla… Kurvattiin veneen viereen ja se olikin aika hyvin täynnä vettä. Ämpärillä ja pumpulla tyhjennettiin pikkupaatti ja Jaakko kävi viemässä sen jään kautta kotilaituriin. Että näin…
Tuosta se löytyi ja siitä se lähti kotilaiturille.
Voi pohjakorkki sentään!
Puutarhapuuhat
Paatin pelastusoperaation jälkeen puimme suurin piirtein kaikki vaatteet päälle, sillä olimme päättäneet syödä iltaruoan pihalla kylmästä tuulesta huolimatta. Halloumihampurilaisia. Nam! Ja joku nerokas Kakkukeisareilla oli älynnyt laittaa voisilmäpullaan ylläritäytteeksi mantelimassaa!! Jaakon mielestä ylläri ei ollut yhtään hyvä, mutta kaikki eivät ymmärrä hienostuneita makuelämyksiä. (Hehe, perheessämme käydään joka vuosi laskiaispullan sisältöön liittyvää sotaa, jossa minä ja toinen siskoistamme olemme ainoat järkevät ja tietenkin oikeassa.)
Sain houkuteltua Jaakon vielä puutarhahommiin. Ensin ei millään olisi lähtenyt, mutta kun keksittiin miten voi yhdistää moottorit ja puutarhahommat, niin myrtsi muuttui iloksi. ”Onko täällä vielä jotain muita puita, joita voisin kaataa? Eikö varmasti ole mitään??” Pikkuinen tammi pääsi kahden pikkukuusen puristuksista nautiskelemaan kesän valosta.
Tontillamme kasvaa kovasti villiintynyt kurtturuusukanta. Sitä kasvaa muutamassa kivassa paikassa, mutta sen lisäksi sitä kasvaa lähes joka paikassa. En edes tiennyt ennen saarelle muuttoa, että kyseessä on vieraslaji, joka valtaa tehokkaasti elintilaa luontoon alunperin kuuluvilta lajeilta. Kevään missio on saada ruusu kasvamaan siellä missä kuuluu, eikä valtavina muutaman kymmenen neliön pusikkokeskittymänä. Tänään lähti pari kottikärryllistä ruusua keskeltä pihaa männyn ympäriltä. Siinä kasvaa myös pieni syreenipensas, ehkä sitä lisää?
Byebye ruusut! (Vaikka tiedän kyllä, että toinen ja kolmas erä otetaan keväällä/kesällä…)
Valon määrä sanelee pihatöiden keston. Aika siirtyä sisälle laittamaan purjonsiemenet multaan!